Ruudin päiväkirja

[Henni]

Tikkaaja Ruuti, tutuille pelkkä Ruuti on sympaattinen, mutta säikky ori. Pojua koulutetaan paraikaa, joten se ei vielä käy tunneilla. Tulevaisuudessa kuitenkin tämä hevonen voi loistaa etenkin kouluratsastuksen puolella!

Hoitajaa orille saatetaan harkita, mutta tällä hetkellä haussa on vain koulutusapua.

[VeronicaT]

Luottamusharjoituksia.
© VeronicaT, Ruudin ns. hoitaja/koulutusapulainen.
19.8.2009

Katsahdin kysyvästi oriin joka seisoskeli arkana karsinan nurkassa ja nuuskutteli ilmaa. Ruuti oli oma kasvattini ja nyttemmin muuttanut Apilaan, jossa se oli Henin omistuksessa opettelemassa ratsastuksensaloihin. Minut oltiin pestattu Ruudin apulaiskouluttajaksi ja samalla hoitelinkin säikkyä oripoikaa.
- Ruutii.., sipitin orille jonka korvat kääntyivät hörösti minua kohden.

Onneksi tunsin orin ja ori tunsi minut, joten uskoin, että pääsisimme pian aloittamaan jo koulutuksen, eikä aran suomenhevosnuorukaisen luottamuksen voittaminen veisi niin kauan aikaa. Avasin karsinan oven ja Ruuti asteli tarkkaavaisesti luokseni, nuuskutti hiuksiani, ravisti päätään ja lopulta tökkäisi hellästi minua olkapäähän. Hitaati nostin käteni ja silitin Ruudin valkoista otsaa. Ori tapitti minua sinisillä silmillään ja otti, sitten askeleen kauemmaksi.

Ruuti oli ollut vuokralla eräällä naisella ja pitänyt seuraa vieroitusikäiselle lämminverivarsalle, joten en ollut vähään aikaan ollut suomenhevosen kanssa tekemisissä.
Ja sen huomasi, vaikka uskoin Ruutin tuunnistavan minut, se asteli epäröivin askelin taas karsinan nurkkaan ja päästi kimakan hirnahduksen.

Peräännyin takaisin karsinan ovelle ja suljin sen. Annoin orin sulatella hetken, ennenkuin menisin taas sn luokse. Päätin parhaakseni lähtä tapaamaan Henniä.

Löysinkin hänet Sakun karsinan luota satuloimassa äkäiseksi todettua vuonohevosruunaa.

- Jaahan, mitäs Vertti? Henni kysyi reippaasti, samalla satulavyötä kiristäen.
- Eipäs kummempia, aattelin tuota Ruutia nyt vähän hoidella, jos sopii? kysäisin ja katsoin suomenhevosorin karsinalle päin.
- Sopii paremmin, kuin hyvin. Se on aristellut tuolla karsinan nurkassa koko päivän, Henni sanoi ja asteli Sakun karsinasta ulos.
- Jaa, sitten vielä asiaa... Ramo tuikkasi tänään tarhan aidoista läpi ja karkasi rehuvarastolle, onneksi satuin olemaan juuri paikalla ja sain karkulaisen kiinni, Henni naurahti.
- Naurahdin hieman ja katsoin, sitten karsinaan, jossa entinen russponini asusteli. Ramo kyllä tulee keinolla millä hyvänsä läpi aidasta, kuin aidasta, naurahdin ja lähdin sitten takaisin Ruudin luokse.

Nyt ori otti jopa oma aloitteisesti askeleen minua kohden. Työnsin käteni hupparin taskuun ja rapistelin taskuun jäänyttä mars-patukan paperia. Se sai parivuotiaan varsan kiinnostuksen heräämään ja ori käveli taskulleni korvat tötterössä. Silitin Ruutin kaulaa ja ojensin, sitten sille toisessa taskussa olevan porkkanan.

Jätin orin rauhaan ja lähdin tutkiskelemaan tallin asukkaita.
Koska oli jo myöhä suurinosa hevosista oli sisällä.
Huomasin nuorehkon tytön taluttavan Sakua ulos, ilmeisesti hän oli lähdössä ratsastamaan 'rasavillillä' vuoniksella.

Ensimmäisenä silmääni osui kaksi suomenhevosta, Vikke ja Pori. Ne olivat Nygårdista entisestä tallistani. Raputin suokkiherroja ja siirryin sitten Amin puoleen. Ori nuuskaisi minua ja hörähti, se muisti minut vielä hyvin. Siirryin karsinalta toiselle ja huomasin joitain tuttuja hevosia, sekä vähemmän tuttuja minulle.

Palasin taas Ruudin karsinalle ja päätin harjata orin puhtaaksi, sillä se taisi olla ainut homma johon tällä hetkellä kykenin orin kanssa luottamusharjoituksen jälkeen. Ruuti käveli luokseni varmemmin ja tökkäisi kasivarttani, selvästi lisää porkkanaa anoen. Kuitenkin otin hellästi nuoren orin päitsistä kiinni ja maiskutin sille. Ruuti nosti päänsä ilmaan ja jouduin pinnistelemään, että saisin vedettyä taas pojun pään alas. Ruuti steppailin vierelläni, kun nappasin mukaani riimunnarun ja kiinnitin sen orin päitsiin. Lukko kloksahti kiinni ja pieni kasvattini pydähtyi, kuin seinään ja ei suostunut liikkumaan.

Houkuttelin aikani oria liikkumaan, kunnes se otti pienen heiveröisen askeleen eteenpäin ja lähti taas seuraamaan minua. Lukon kloksahtaminen kiinni taisi olla, sille suuri järkytys. Talutin orin raikkaaseen ulkoilmaan ja sidoin sen kiinni harjauspuomiin ja kävin nopeasti hakemassa tallista harjat, jotka olin tyystin unohtanut.

Ori jäi nyhtämään ruohoa maasta ja ei välittänyt, vaikka katosin hetkeksi paikalta. Palatessani huomasin Ruutin imppaavan puista harjauspuomia. Tämä tästä vielä puuttuikin..., ajattelin ja läpsäisin käsiäni yhteen ja ärjähdin orille, joka loikkasi pystyyn säikähtäen äkkinäistä huudahtustani.

- Sori, sanoin orille, joka panikoi vieläkin äskeistä huutoani.
- En vain haluu, että opit huonoille tavoille.

Ruuti rävisteli päätään ja alkoi nyhtämään taas rauhassa ruohoa maasta, mutta oli kuitenkin kokoajan varuillaan. Mielessäni pyöri nyt miljoonia ajatuksia orin imppaamisesta, mutta ehkä sillä oli vain ollut lämppärivarsan kanssa tylsää ja se oli oppinut imppaamaan laitumen aitoja ja huono tapa oli jatkunut täällä. Onneksi se saisi nyt paljon aktiviteettia, varsinkin nyt, kun huomasin sen alkavan imppaamaan, heti jos se jäisi yksin.

Otin pehemän pölyharjan käteeni ja annoin Ruutin nuuskaista sitä kerran ja kosketin sitten sillä orin kaulaa. Ruuti ravisteli kokokehoaan ja jatkoi syömistä. Harjasin orin perusteellisesti ja puhdistin kaviot.

Vihdoin vein kiiltävän orinvetkun talliin ja toin sille kasan heinää ja hain oleskeluhuoneesta tyhjän kokispullon ja solmin siihen paalinnarun. Viritin kokispullon Ruutin karsinaan ja ensin ori ei uskalatanut edes koksea pulloon, mutta kiinnostui, sitten siitä, kun laitoin sisälle kauraa ja porkkanan palasia.
Toivottavasti ori lopettaisi imppaamisen pian.

-Vertti ja Ruuti-
Hoitomerkintöjä on 1.

[VeronicaT]

Lisää luottamusharjoitusta ja pieni kävelylenkki tallialueella.
©VeronicaT, Ruutin ns. hoitaja/koulutusapulainen.
20.8.2009

Harjailin Ruutia harjauspuomilla ja pidin riimunnarua läysällä, jotta ori saisi vapaasti nyhtää ruohoa maasta. Ruuti nautti pienestä harjaushetkestä ja varovaisesti se vähän väliä nosti päätään ja pukkasi minua päällään. Hymyilin ja jatkoin hellää harjausta ja pikkuhiljaa orin karva alkoi näyttää kiiltävältä ja päätin alkaa selvittämään takkuista harjaa.

Yhtäkkiä euromarketin värikäs pussi lehahti puskasta suoraan Ruutia kohden. Ori sai paniikin ja alkoi riuhtoa itseään irti. Onneksi olin laittanutvetosolmun ja päsin nopeasti vetäisemään solmun auki ja pitelin kaikin voimin voimakkaan orin riimunnarusta kiinni, kun säikähdyksen vallasa oleva nuorukainen ryntäili sinne tänne.
- Ptruu, Ruuti..., sanoin ja toistinkin sanaa monta kertaa kunnes ori pysähtyi ja kuunteli tarkkaavaisesti minua tapittaen samalla ihmeissään minua.
Pitelin kaukaa narunpäästä kiinni ja maiskutin hiljaa Ruudille.
Ori asteli varoivaisesti luokseni ja hirnahti sitten kimakasti. Pihalle astui sievä Coral-tamma varusteet päällä ja tammaa talutti Henni.

- Heippa! huudahdin Hennille ja Ruuti säpsähti.
- Heissan, Veronica! Sinähän olet ahkera Ruutin kanssa, hän sanoin ja nousi ketterästi palominon selkään.
- Juu ajattelin vähän talutella tätä tässä pihalla, naureskelin.
- Hyvä, minä menenkin tästä maastoon tämän rouvan kanssa, nähdään! Henni sanoi ja vilkutin hänen peräänsä.

-Noniin Ruuti, lähdetäänkös me kävelylle? kysäisin orilta joka lähti kävelemään Coralin perään.
-Hei ei sinne, nauroin ja käänsin orin ympäri kentälle päin.

Kävelin Ruuti perässäni kentälle kohti ja käännyimme sitten eräälle pikku polulle. Se johti pienelle ruohoaukiolle, jossa oli joskus ollut jokin laidun. Pari lintua pyrähti lentoon, mutta Ruuti kuitenkin oli rentona ja tuhahti vain linnut nähdessää, olipas se outoa!

Laskin narun melko läysäski ja annoin Ruudin syödä vihreää. Ori hamusi ruohoa maasta ja ravisteli itsestään kärpäsiä pois. Taputtelin oria ja kuuntelinmetsästä kantautuvia ääniä. Ruuti käänteli korviaan ja välillä nosti päätään heinikosta ja kuunteli metsästä kantautuvia hirnahduksia, se oli varmaankin Coral.
Ei voisi olla parempaa paikkaa viettää viimeisiä lämpimiä päiviä, ajattelin. Ja tottahan se oli, vaikka koulu oli jo alkanut, vielä on silti kesää jäljellä!

-VeronicaT ja Tikkaaja Ruuti-
Hoitomerkintöjä on 2