|
|
Post by Henni on Aug 17, 2009 12:33:24 GMT -5
Sokrates II "Saku" on erittäin pippurinen vuonohevosori. Se taitaa pukittelut ja äksyilyt, mutta osaa myös hieman tutummalle ihmisellä olla hyvin mukavakin polle. Tammat ovat kuitenkin orille tärkeitä - ja siksi oria saavat käsitellä vain kokeneemmat ratsastajat. Aloittelijat voivat nimittäin saada melko kyytiä! Sakulle otetaan hoitaja, tosin helppoa ei tämän vuoniksen kanssa tule olemaan! 
|
|
|
|
Post by Henni on Aug 23, 2009 4:46:37 GMT -5
Pikku maastolenkki with Henni
- Perkele nyt hevonen! karjaisin näykkäisyä yrittäneelle vuonohevoselle. Olin juuri tallipihalla kiristelemässä satulavyötä, kunnes tämä jukuripää päättikin hermostua.
- Ai meeksä maastoon? Sirppa kailotti tallin ovelta, perässään tuore hoitohevosensa Pori.
- Juu, yritän, naurahdin.
Yritin taas kiristää. Tällä kertaa sessio onnistui, ja pääsin hyppäämään selkään. Annoin kevyet pohkeet orille ja lähdimme pientä hiekkapolkua pitkin kohti Apilaniittyjä.
Reipas käynti pitkin ohjin jatkui jonkin aikaa. Sää oli upea - yksi kesän viimeisimmistä hellepäivistä. Nautiskelin maisemista ja nostin pian ravin. Yksi asia, mistä pidin tässä orissa oli sen upean tasainen ravi. Kaiken lisäksi tämä vuonisherra sattui olemaan juuri se, joka tottelee minua edes joten kuten. Mutta ei kyllä tosiaankaan aina..
Hiekkapolku ja kaunis niitty/tekojärvenranta vaihtui pian sekametsäksi ja leveähköksi metsäpoluksi. Jatkoin ravia. Saku yritti kyllä jos jonkinmoista temppua, mutta muuten oli ihan hienosti. Kuuma hellepäivä oli varmaan vähän väsyttänyt oria eikä se siksi jaksanut sen kummemmin vänkyröidä. Annoin vähän pidempää ohjaa ja hidastin vauhtia.
Maisema vaihtui taas. Tällä kertaa kyseessä oli kaunis lehtimetsä. Etenkin tästä kohdasta tykkäsin kovasti. Muistan aina, kun otimme pienen laukkakisan Joonaksen kanssa tässä kohdalla..
Tjah tjah, mietiskelyt saa loppua, tuntui Saku ajattelevan, kun ihanan pehmeän käynnin keskeltä pompahti hirmupukki! Jollain kumman ilveellä sain itseni pidettyä selässä, mutta tippuminen oli pelottavan lähellä.....
- Heei poika kuules, toi ei oo sallittua, mutisin hevosen selästä. Ori korskahti ja heilautti päätään hermostuneena.
- Jaa vai on tuolla jotain hirmuisen kamalaa? kysyin ja aloin tähyillä ympärilleni. Ja pian tuo kauhistumisen kohde löytyikin - harakkalauma pölähti ylitsemme päästäen inhottavan, kirkuvan äänen. Äänen aikana Saku meinasi taas ryöstää, mutta sain sen hallintaan.
- Joo. Ei mitään hätiä, naurahdin ja taputtelin orin kaulaa. - Jatketaan.
Jatkoimme siis, ja pian rohkeninkin jo nostaa laukkaa. Pari pukkia tuli, mutta pysyin selässä. Käännyimmekin lopulta takaisin tallille, ja pienen matkan jälkeen olimmekin jo perillä.
- Noni, selvisit hengissä, Sirppa naurahti tullessaan auttamaan minua pois selästä.
- Joo-o, nauroin. - Kumma kyllä, jatkoin ja lähdin viemään Sakua talliin.
- Henni & Saku
(JATKUU)
|
|
