Ramon hoitokirja

[Henni]

Ramolost, tutummin Ramo on vekkuli russ-poni, joka keksii jos jonkinmoisia jekkuja ratsastajien varalle. Kuitenkin jokaisesta löytyy hyväkin puoli - myös Ramostakin. Ruokaa rakastava oripoju osaa myös olla todella sympaattinen!

Aivan aloittelijoille ei tätä ponskia olla tarkoitettu, mutta hieman kokeneemmille se on oikein hieno ratsu.

Hoitajaa Ramolle tullaan hakemaan.

[VeronicaT]

Ami ja Ramo saapuvat Apilaan.
© VeronicaT, orien ex-omistaja.

Istuskelin etupenkillä ja juttelin kaikkea maan ja taivaan väliltä Apilan työntekijän Minnan kanssa. Kuuntelin puolella korvalla trailerista kuuluvaa metakkaa ja näpsyttelin sormiani hermostuneena. Minna keskittyi ohjaamaan maasturiaan ja häpesin entisten silmäterieni metakkaa, ääni oli sellainen, että tarkka kuuloinen ihminen voisi luulla kuljettavamme kahta itsepäistä sonnia vinkassa -taino kuljetimmehan me soni vain ei ole ehkä paras mahdollinen sana kuvaamaan niin komeaa eläintä, mutta nämä yksilöt olivat kyllä lähellä tuota olentoa.

Vihdoin auto kaarsi pienentalli Apilan pihaan ja katselin tyytyväisenä pihaa -juuri sellainen miksi olin tallia kuvitellut. Hymyilin ja astuin ulos korkeasta mersumaasturista. Kävelin vinkalle ja avasin lastaus-sillan. Kaksi yhtä pippurista eläintä kääntyi kummissaan katsomaan minua ja Minnaa ja kumpikin päästivät kimakan kiljahdusta muistuttavan hirnahduksen.

Pari innokasta tallityttöä tulivat katsomaan mitä tallipihalla oikein tapahtui ja eräs heistä tarjoutui auttamaan minua Ramon taluttamisessa, mutta kieltäydyin -niin kohtelista, kuin se olikin, mutta en halunnut saada aikaan hirveää soppaa, kun pikkuinen russponi lähtisi tutkimaan tallin kauravarastoja.

Hennikin saapui kiireesti tallista paikalle ja tervehdimme toisiamme. Tunsimme toisemme hyvin seppeleen kautta ja muutaman muunkin tallin yhteydessä. Minna sanoi lähtevänsä kotia kohti ja pyysi meitä ottamaan pollet ripeästi pois vinkasta, jotta hän saisi vinkan irti upeasta maasturistaan. Talutin Amin ulos trailerista ja Henni Ramon. Muutama ihailevainen huokahdus kuului tallityttöjen joukosta ja orit nauttivat saamastaan huomiosta. Ami steppaili paikallan ja hirnahteli kimakasti nähdessään muutaman tamman tallipihassa. Ramo otti esimerkkiä suuremmasta lajitoveritaan ja hirnahteli myöskin kimakasti. Otin Ramonkin riimun toiseen käteeni ja talutin tottuneesti kaksi tuittupäistä oria talliin, sillävälin, kun Henni jäi purkamaan Minnan auton takakontista poikien suurta varustevalikoimaa.

Tallissa minulla oli täysi työ pitää kurissa kahta vekkulimaista oria jotka terävillä hampaillaan olivat kokoajan käsieni kimpussa. Laskin Ramon ensimmäiseen vapaaseen karsinaan ja Amin viereiseen tyhjään karsinaan. Orit hirnahtelivat karsinoissaan ja tutkiskelivat uusia kotejaan.

Menin Amin karsinaan ja rapsuttelin pippurista oriani otsasta ja kerroin, sille, etä sen pitäisi olla kiltisti uudessa kodissaan ja,että kävisin moikkaamassa sitä aina, kun kiireiltäni ehtisin. Ori heilautti päätään ymmärtäväisesti ja kyhnytti kättäni. Hymyilin ja sipaisin orin kiiltävää karvapeitettä. En tulisi unohtamaan kisatykkiäni, en ikinä.

Seuraavaksi menin Ramon karsinaan ja pikku russponi näykkäisi kädestäni heti ensitöikseen kerjäten rapsutuksia ja herkkuja.
Toruin ruunaa, mutta antauduin kaivamaan taskustani porkkanan jämän ja ojensin sen orille. Ramo maiskutteli tyytyväisenä herkun suuhunsa ja tökkäisi sitten minua turvallaan mahaan.
-Auts! kiljahdin ja nauroin,sitten entiselle hassulle ponipöpretäjälleni.
-Täällä sulla on hyvä olla ja sä saat hyvän hoitajan, kerroin ruunalle ja suukotin sen otsaa. Ramo oli hämillään, mutta tyytyi, sitten nyhräämään karsinan lattialla olevaa heinäkasaa. Naurahdin ja luapsin itselleni käyväni ahkerasti katsomassa entisiä kisapollejani.

Nyt niitä odottaisi uusi elämä Apilassa -ja vieläpä hyvä sellainen!

- Veronica, Ramo ja Ami.

[Brenna]

Vihdoinkin minun!Tai ainakin melkein..

"Kiitti kyydistä!" Hyppäsin alas harmaan skootterin takaistuimelta nostin ajo kypärän puoliksi päästäni.
"Ei mitää, mä lähen ny Karille. Moneltaks sua saa tulla hakee?" Tumma poika virnisti kypärän visiirin takaa.
"Älä nyt vielä kuolaa, kaikki aikanaan. Mutta varmaan joskus kuuden seittemä aikaa", ehdotin.
"Hei typy, mennääx meille vai teille?" Steven matki kappaleen alkua.
"Brennaa! Oot selityksen velkaa, kun pääset tänne asti!" Kuulin tuttuakin tutumman äänen takaani ja punastuin, joten en viitsinyt edes kääntymään katsomaan tallin ovella seisovaa Veronicaa.
"Nyt se turpa kiinni ja ala vetää", sihahdin hampaitteni välistä Stevenille joka virnisti ja käänsi skootterinsa tielle.
Käännyin ympäri ja otin mustan kypärän päästäni ja katsoin sen kiiltävää pintaa varsin tietoisena, että Hennikin oli ilmestynyt ovi aukkoon ja ystävykset katsoivat minua voitonriemuiset ilmeet kasvoillaan.

Astelin sisälle talliin, kahden tytön väliin saarrettuna ja he laukoivat vuorotelleen ja yhteen ääneen.
"LOPETTAKAA!" Huudahdin ja tallissa hiljeni. Huokaisin hetken pelkästä hiljaisuuden ihanuudesta, ennen kuin avasin suuni.
"Missä tarhassa Ramo on?" Kysyin Henniltä vaihtaen sujuvasti aihetta.
"No se on.. Odotappas nyt kun mietin.. Ehkä ekassa", nainen kurtisti otsaansa ja arpoi.
"Mutta se ilta.." Veronica yritti aloittaa, mutta pakenin paikalta pää kolmantena jalkana kohti tarhoja.

Tarhoissa seisoskeli monenlaisia hevosia, mutta ensimmäiseksi silmääni pisti ruunikko russori joka kurkkia lautojen välistä uteliaana. Astelin hitaasti pihan poikki, jottei poni säikähtäisi. Ojensin käteni hitaasti pientä päätä kohti ja sain kummastelevan katseen puoleeni.
"Mooi... Ramo, oletan?" Tervehdin ponia ja kiljaisin saman tien.
"Ai perhana poni!" Ravistin kättäni ja mulkaisin ponia joka oli vetäytynyt tarhaansa. Vihainen ilmeeni suli nauruun kun katselin ponia ja ravistin päätäni, niin että oranssit kiharat sekoittuvat suureksi pörheäksi pöheiköksi.
"Varo vaan, vielä sut kesytän!" Totesin ponille ja lähdin tallia, harjapakin löytämisen toivossa.

Brenna ja Ramo

1hm

Lyhyt stoori, joka jäi ikään kuin 'kesken', mutta itse jätän loput lukijan mielikuvitukselle : D

[Brenna]

Sadepäivän iloa

Vettä kaatui niskaan kuin joku olisi unohtanut kraanan auki, tuolla ylhäällä. Siirryin juoksuun epätoivoisesti toivoessani kastuvani vähemmän, vaikka olin jo kauttaaltaan märkänä, niin että vesi tippui jokaisella askeleellani hupparistani ja ratsastushousuista. Eikö sade olisi voinut odottaa edes hetkeä, että olisin kerennyt talliin kastumatta? Vain vaivaiset puoli kilometriä, eli pari minuuttia niin olisin säilynyt kuivana, mutta ei kun ei.

Astuessani sisälle talliin sain kummastuneita ilmeitä. Hiukseni muistuttivat enemmänkin afro-pesää, kuin aaltomaista luonnonkiharaa, koska sitä sade sai aikaan.
"Aika hiano kampaus", Henni tirskahti lähimmästä karsinasta nojaten talikkoonsa ja tuijottaessaan minua.
"No moi vaan sinnekin", totesin tylsistyneenä, tietäen vallan hyvin kuontaloni näön.
"Jos ajattelin Ramolla mennä niin haeppas se ensin tarhasta, kun olet jo valmiiksi märkä!" Henni ehdotti ja näytti erittäin tyytyväiseltä kuullessaan huuliltani karkaavan huokaisun ja angstaavana lähdin tarhoja kohti.

Sade heitti niskaani vettä kahta kauheammin, kun pujahdin tarhaan, missä läpimärkä poni seisoi surkean näköisenä.
"No.. Nyt.. Varmaan.. Tulet.. Sisälle..." Sanat eivät meinanneet kuulua sateen lotinan läpi. Ramo seisoi suuressa vesilätäkössä tarhan reunalla, eikä sitä ollut mahdollista saada kastumatta. Vilkaisin tennareitani ja huokaisin, kun astuin lätäkköön, saman tien upoten nilkkaani asti.
"Perhanan perhana", kirosin kun astelin ruunan luo ja kiinnitin riimunnarun sen vihreään riimuun.
"Ihan varmasti teit tän kiusaksi", mutisin ponille joka näytti erittäin tyytyväiseltä ja lähti perässäni portille.

Kopina täytti tallin, kun talutin pientä ponia tallissa, joka vaikutti tyhjältä. Pesukarsina oli tyhjä ja kiepautin rautiaan ponin siihen ja päätin saman tien huuhdella jo valmiiksi märän ponin, jalatkin olivat aivan mutaiset. Avasin suihkun ja veden sihinä sai Ramon hyppäämään puolimetriä kauemmas letkusta.
"Ei se pure", yritin kertoa orille joka tuijotti silmät suurina letkua kädessäni.
Varovasti sain huuhdeltua orin jalat, joten vältyttäisiin riviltä. Minun neroleimaukseni! Riisuin kenkäni ja huuhtelin mutaiset tennarit suoraa vedellä. Kokopaikkaiset ratsastushousut olivat liimautuneet ihooni ja vilkaisin äkkiä talliin, joka oli tyhjä, ketään ei ollut näköetäisyydellä. Nopeasti riisuin ratsastushousuni ja hypin vaaleanpunaisilla stringeillä pesukarsinassa.
"Odota hetki, käyn vaihtaa vaatteet.." Totesin Ramolle ja sammutin hanan, laskien letkun lattialle.
Pujahdin pesupaikalta talliin ja sipsuttelin reppuni kanssa tyytyväisenä kohti vessoja. Äkkiä törmäsin jotakin päin ja horjahdin taaksepäin. Vilkaisin ylös ja näin näin Joonaksen.
"Ehehee", kerkesin todeta pojan tyrmistyneelle ilmeelle ja katosin viereiseen vessaan ennen kuin poika kerkesi sanoa sanaakaan.

Viisi minuuttia ja astuin vessasta kuivissa lökäreissä, ratsastussukissa ja ruskeassa tallihupparissani. Olin saanut pörheän tukkani sidottua ponnarille ja astelin nyt tyytyväisinä, ilman kenkiä kylläkin Ramon luokse, joka seisoi kärsimättömänä pesukarsinassa odottamassa minua.
"Noh, nyt on aika kuivautua", totesin ja otin hikiviilan, jolla aloin vedellä ylimääräisiä vesiä orista.

Vihdoin olin tyytyväinen tulokseen: Ramo oli kuiva. Olin pyyhkeellä viimeistellyt vastahakoisen ruunan ja harjannut vielä pölyharjalla läpikotaisin, sekä tarkastanut nuo sirot kaviot. Olin matkalla varustehuoneeseen, hakemaan suitsia, kun Hennin ääni pysäytti minut.
"Brenna! Mitä IHMETTÄ sie teet sukkasiltas?!"
"Ehheh, kengät kastu", totesin ja punastuin, nähdessäni Joonaksen joka katsoi minua erikoisesti.
"No okei.. Taidat sitten mennä ilman satulaa?" Henni kysyi huomaamatta Joonaksen katsetta.
"Joo", sanoin nopeasti ja katsoin lattiaan, sillä en halunnut katsoa paria. Pujahdin hakemaan suitset ja palatessani Ramo tervehti minua hirnahtaen vaativasti.
"Juujuu, ihan juuri mennään!"

Vihdoin seisoin keskellä sateesta kaikuvaa maneesia, toisessa kädessäni poni ja toisessa pitkä kouluraippa. Ramo näytti nyrpeää naamaa kun kiipesin pienen ponin selkään, tyylillä, kun ei taidolla.
Suoristauduin tasaisella selällä, joka oli yllättävän leveä. Ramo taisi omata muutaman ylimääräisen kilon. Ajatuksissani, en huomannut miten poni alkoi kuopia ja havahduin, vasta kun ori oli menossa makuulle.
"Helvetti mitä sää teet?!" Huudahdin ja kiskaisin Ramon pään yläilmoihin ja paukautin pohkeet poni-paran kylkiin ja tämä hyppäsi loukkaantuneena ylös. Huokaisin helpotuksesta ja komensin orin uralle kävelemään.
"Oot vähän kiero.." Totesin tälle taputtaessa kapeaa kaulaa.

Keräsin vähitellen ohjia ja hain pientä ponioria kuulolle allani. Pohkeeni osuivat perfektisti Ramon kylkiin, kun siirsin tämän raviin, vaikka vastustelun aihetta olikin hieman ilmassa. Päätään viskaten ruunikko lähti ponimaista raviaan eteen ja horjahdin ensin vasemmalle, mutta korjasin sitten painopisteeni keskelle ja lähdin tekemään suuria ympyröitä. En huomannut, miten yksinäinen hahmo saapui maneesiin ja istahti katsomoon, ottaen kypärän päästään ja haroen pörheitä hiuksiaan.

Ravattuani molempiin suuntiin nostin laukan suurella keskiympyrällä. Ensiksi Ramo tarjosi kiitoravia, sitten muutamaa pukkia, ennen kuin nosti laukan ja lähti kiskomaan kuolainta purren päätään alas.
"Ei Ramo, EI!" huusin kun valuin uhkaavasti lapojen yli kaulalle, vaikka kuinka puristin pohkeilla ja nojasin taakse. Juuri, kun olin tipahtamassa kokonaan kaulalle kiskaisi oikukas ratsuni päänsä korkealle ja kavahti hieman ja luiskahdin taaksepäin. Samalla pidätin reippaasti Ramoa ja pienen vastustelun jälkeen ori pysähtyi korskuen ja luimien.
"Joo mie ymmärrän ettet dikkaa miust, mutta pieni yhteistyö olis kiva.." tuhahdin ponille ja laitoin sen peruuttamaan pari askelta.
Tällä kertaa laukannosto oli onnistunut ja laukkakin oli sujuvaa, vaikkakin lyhyttä ja aika reipasta. Hain ulko-ohjan tuella taivutusta ja oria rennommaksi, mutta kuolainta pureskellen tuo vain painoi kädelle reippaasti ja yrittäen puskea ulkolavalla ympyrältä.
Monta kierrosta mentiin ympyrällä, ennen kuin Ramo myötäsi, edes hieman ja sai suuret kehut osakseen. Jatkoi laukkaa uralle ja kokosin ruunan lyhyellä sivulla. Pitkä sivu oli edessä ja kehotin lisäystä. Ruunikko poni säntäsi kuin raketti eteen ja olin aivan yllättynyt vauhdista, millä Ramo pinkaisi toiseen päätyyn.

Siirrettyäni ruunan raviin kehaisin tätä ja keventelin, vaikka jalkani tuntuivat spagetilta. Ramo korskui ja yritii kiskoa ohjaa, mutta sain nipin napin pidettyä vastaan, kunnes annoin ohjien valua sormieni välistä pitkiksi ja russponikin venähti pitkäksi ja pärskähti väsyneenä.
"Hyvin se näytti menevän. Säähän ratsastat tosi hyvin! Voisit kuules joskus mullakin..." Kuulin tutun äänen katsomosta ja vilkaisin ja näin yllätys, Stevenin istumassa siellä.
"Sie!" Huudahdin yllättyneenä, poika oli tullut vapaaehtoisesti tallille! Wou!
Steven hyppäsi alas katsomosta ja asteli uran viereen ja odotti, kun käänsin hikisen ponin kaartoon.
"Tuu ottaa mut alas, mää en jaksa kävellä", naurahdin pojalle vitsinä, mutta brunette asteli luokseni ja kaappasi minut syliinsä.
"Hei se oli läppä!" Sanoin säikähtäneenä kun tuo lähti kantamaan minua kohti tallia. Pidin tiukasti Ramon ohjanpäistä ja hämmentynyt poni tuli vastahakoisesti perässä, katsoen kummeksuen meitä. Pudistin päätäni toivottamana, alas en olisi tästä päässyt, vaikka olisin halunnut, pojan ote ympärilläni oli liian vahva ja lämmin.

Brennura ja Ramontti

2 hm

[Brenna]

Sade säätä



"No kiva, kiitos Brenna! Oot kyl maailman ihanin hoitaja! Keksitki lähtee loppuverkat maastoon kaatosateella..."
"Mistä mää olisin tienny että alkaa sataan..."
"No olisit kattonu SADETIEDOTUKSIA!"
"Pst. Ne on SÄÄtiedotukset."
"Hmp. Mutta olisit ny kumminki tsiigannu."

Itse rrakastan tätä kuvaa, vaikkakaan Ramosta ei tullut itsensä näköinen ; D Luulisi tuota ennemmin suomenhevoseksi kuin russiksi! Ja ja.. Sovitaan että herralla oli pika harjan kasvu XD

Brenna&Ramolost

3 hm Wuhuu!

Wuhuu, sua komppaillen! Hienosti olet hoidellut tähän mennessä!