Lucyn ja Hennin tarinat

[Henni]

ML Luciana "Lucy" on Hennin oma polle, joka tuotiin Mêl Sêrenistä Apilaan. Tämä sähäkkä trakehner on erittäin osaava, mutta vaativa ratsu - ei siis aloittelijoille! Usein Hennin ja tämän topakan tamman voi nähdä hyppytreeneissä tai letkeällä maastoreissulla.

Muistathan, että Lucylle ei mielellään ylimääräisiä herkkupaloja - kisakunnossa täytyy pysyä! Kohtuuden rajoissa herkkuja voi kuitenkin antaa.

Lucya ei tällä hetkellä hoida kukaan.

[cindy]

-- En ole varma, pitääkö minun sotkea tarinoillani teidän yhteistä hoitokirjaa, mutta tämän voi toki sitten siirtää jos on väärässä paikassa.

Kuun ja tähdet taivaan tuon mä, jos hän haluaa 25. elokuuta 2009

Sade revähti taivaalta täysin yllätyksenä ja voimistuvana jyminänä. Huokaisin oikein syvään. Mikään ei saisi nyt pilata hyvää mieltäni, johon oli sekoitettu aavistus jännittyneisyyttä. Kiipesin isosisiskoni Opelin kyytiin ja heilautin kättäni merkiksi. Matka sai alkaa - matka, joka voisi merkitä sydämessäni koko lopun elämääni. - Älä nyt näytä tolta, Cindy. Hyvin se menee pöljä, oot kokenu heppojen kans vaikka mitä! Kyl sä yhelle höppänälle tammalle pärjäät, sisareni Cecilia nyökytteli ja pörrötti leteille sidottua, vaaleaa pehkoani autonajon lomasta. - Usko mua, sisko.

Cecilia kurvasi hillityn rauhallisesti Pientalli Apilan pihaan. Olin jännityksestä kankea, enkä kyennyt kuuntelemaan siskon kannustavia sanoja enää. Heilautin kättä tälle ja laitoin oven kiinni varoen. Tuskin näin eteeni piiskaavan sateen lomasta. Silmäni olivat täysin sumeat, kun hapuilin tallin ovea yrittäessäni siristää silmiäni. Ruskea hupparini oli likomärkä astuessani vaivalla talliin. Reippaan oloinen nainen käveli minua vastaan ja tarttui käteeni iloisen kättelyn merkeissä. - Moikka, siellä ulkona taitaa sataa melko.. Öh, no rankasti? tämä tirskahti ja esittäytyi ennenkuin ehdin saada kokonaista suunvuoroa. - No, kyllähän siellä aika rankasti vettä piiskaa.. hymyilin tälle ja venytin varovasti hupparini kulmaa näyttääkseni hänelle, miten märkä se oli. - Ja itse olen muuten Cindy.

Henni ojensi kätensä oman yksityishevosensa karsinan suuntaan. -Tuolta löydät pirull.. tai siis öh, oikein kivan uuden hoidokkisi ja tuolla suunnassa on sen harjat, nainen hymyili minulle pilke silmäkulmassaan. Naurahtaen astuin askeleen edemmäs ja katselin käytävälle. Hevoset pistivät turpansa karsinoista. Nekin olivat tullut sisään sateen ajaksi. Muutama hörähti korvat tiukasti hörössä, jotkut luimistivat ja painuivat takaisin murjottamaan karsinan perukoille. ML Luciana, tuo ehkä maailman kaunein trakehner-tamma ei hörähtänyt, mutta ei luimistanutkaan. Se katseli minua pyörein, vilkkain silmin ja se hengitti rauhallisesti. Tammassa oli jotain, mikä sai minut palvomaan sitä. Pudistin päätäni ja rapsutin Lucyn otsaa. Se heitti päätään ilmassa ja nuolaisi suolakiveään, kuin sillä olisi ollut kovakin kiire. - Soh, Lucy, soh, minä rauhoittelin sitä ja painuin varustehuoneeseen hakemaan sen harjoja.

Varustehuoneessa oli satuloita, suitsia, harjoja, pinteleitä, pintelipatjoja, pyyhkeitä, satulasaippuaa ja kaikkea mahdollista hevostavaraa. Ihastelin tavaroita hetken, kunnes riipaisin Lucyn nimen alta sen harjapakin ja kiikutin sen tamman luokse. Ylpeä ja rohkea prinsessa korskahti minun astuessani pienenä ja heiveröisenä sen karsinaan. Se käänsi peppunsa kohti minua, kun yritin napata sen riimusta. Tuhahdin, mutta lyhyen taistelun jälkeen se antoi vihdoin periksi. Lucy käveli perässäni käytävälle ja siihen sen sidoin kiinni kahdella riimunnarulla. Se lepuutti takajalkaansa sievästi. - Senkin pikkudiiva! hekotin ja taputin sen kaulaa. Tästä se lähti. Tästä lähti maailman kaunein rakkaustarina.

Kun olin harjannut sen varmasti huolellisesti ja vielä moneen kertaan tarkistanut, että sormeni läpäisivät sen hännän, annoin sen tassutella karsinaansa. Juuri sillä hetkellä Henni heitti heinää sen karsinaan. - Jakelen vähän ajoissa nää heinät näille hätäpöksyille, tämä selosti minulle. Nyökkäsin ujosti tirskahtaen. Hätäpöksyille.

Cindy & Lucy <3

[Henni]

// Joo, Cindy voi tähän kirjoittaa otsikosta huolimatta. : ) Ihana tarina! Taisi osua oikeasti valinta ihan kohdalleen. //

25.8.2009 - The Horse Of My Dreams



Sorry kökkö laatu : )))

Henni ja Lucy, 1 HM

[cindy]

Rakkaus tää on rikkautta vaan 27. elokuuta 2009

- No hei, Lucy.. tervehdin tammaa, joka puski päätään puoliovisesta karsinastaan. - Niin, niin.. Ulkona sataa taas, etkä ole päässyt pihalle.. Niin niin, kyllä tiedän pahan olosi.. huokailin ymmärtäväisenä tälle ja painauduin sen kaulaa vasten. - Eihän olla tunnettu ees kauaa, mutta hyväksyt mut silti ja mä tunnen rakkautta sua kohtaan.. Oot rakkain mulle ja haluun et tiiät sen.. lysähdin turpeelle istumaan. Tamma ei reagoinut. Vasta vähän ajan päästä se tunki päätään syliini.

Jos rakas sulle oisin, ees hetkisen
Sun kanssas kuvat loisin, myös huomisen
Mun iltapäivän harmaan, veis unelmiin
Ja onnellinen varmaan, taas oisin niin

Harjapakki kourassani astelin uusin ottein Lucyn karsinalle. Tamma hirnahti ja kiskoi korvansa luimuun vihaisesti. - Soh tyttö, soh! sihahdin sille lempeästi. Lucy korskahti ja yritti näykkiä. - Tiiän et vihaat kaviokoukkua.. Niin, edes sitä sanaa mutta antaisit mun nyt vaan harjata sut ensin.. Mieti sitten sitä kavioidenputsausta vasta! hymähdin hevoselle, joka loukkaantuneena puhahti lämmintä ilmaa kasvoilleni. - Kyllä me selvitään tästäkin, ihan varmasti. Kosketin sen ryntäitä ja suukotin monesti turvalle, kunnes aloitin harjaussession.

Say it, say it again
I love you, always forever
Near and far, closer together
Everywhere, I will be with you
Everything I will do for you

- Selvisimme siitä, huokaisin tyytyväisenä ja laskin tamman kavion alas turpeelle. - Tiesin, että selviäisimme.
Syöksyin toimistoon, kuin minulla olisi ollut hengenhätä. Henni istui pöytänsä takana ja hymyili minulle minun astuessani sisään. - Minä.. minä vaan.. Halusin tulla kiittämään sua tosta mahtavasta hevosesta ja.. Tästä kaikesta ylipäätään! Toi hevonen on mahtava ja haluun et tiiät et rakastan sitä! Koko mun sydämestä! sanat ryöppysivät huulteni auttamana. Kun käännyin kannoillani, tunsin ihmetyksestä pyörivät silmät selkäni takana.
- Lucy kulta, mun täytyy nyt mennä. Tuun pian takasin sun luo.. Oot rakas! huikkasin sille karsinaan ja kiskoin hupun päähäni juosten sateiseen tallipihaan.

You've got me almost melting away
As we lay there under a blue sky with pure white stars
Exotic sweetness, a magical time

Cindy alias Rakkaudestasekaisin & Lucy alias Maailmanihanin
<3

[cindy]

Suosi meitä, sää! 29. elokuuta 2009

- Meijän pitäs ehkä kehittää sellanen aurinkotanssi, naurahdin vieressäni olevalle Lucylle. - Sä voisit vaikka esittää pukkitemppuja ja mä voisin viuhtoa käsilläni - niinkun raajapelleilyä toisinsanoen.
Sää oli ollut hoitotaipaleeni ajan armoton. Taivas oli kokoajan tumma ja puhkeamassa uuteen sateeseen ensimmäisen päätyttyä. Olin niin väsynyt tähän, että minun oli pakko viihdyttää itseäni sekä hevosta jollain tavalla - huumorini ei ehkä hevosta viihdyttänyt sen enempää kuin paransi säätäkään, mutta minun mieltäni se kohensi edes hiukan. Huumori ja yritys hyväntuulisuudesta auttoi aina. - Vai valitetaanko luontoäidille tästä, kyllähän nyt herranjumakka tommonen vesimyrsky vois jo riittää - kato nyt tota pihaakin, sehän lainehtii! Uimme kohta kokonaisessa järvessä tätä mukaa! puhuin kiihtyneellä äänensävyllä. En tuntenut enää ripaustakaan hyväntuulisuutta ja se alkoi tarttua Lucyynkin. Tämä ei enää jaksanut hölötystäni, vaan painoi korvansa tiukasti luimuasentoon ja käänsi peppunsa kohti minua.

- Vieläkö oot kyllästyny jorinoihini? kysyin puolentunnin kuluttua tammalta karsinan puolioven yli. Tiesin ettei se ymmärtänyt, tai että minä en ymmärtänyt välttämättä sitä, mutta rakastin hevoselle puhumista. Hevosen seurassa pystyin avautumaan. Mitä ihmeellisimmistä asioistakin. Ja hevonen kuuntelisi, kuuntelisi niin kauan kuin itse halusin. Lucy pärskähti lempeästi. Se oli kääntynyt ympäri ja sen korvat retkottivat sivuilla. Tamma lepuutti oikeaa etujalkaansa ja hengitti sisään ulos, rauhallisesti ja elävästi. - Eli et varmaankaan, päättelin itse ja astuin sen karsinaan. Se reagoi nostamalla päätään hieman, mutta uinahti jälleen minun rapsuttaessani sitä korvan takaa. Ilta pimeni ja Henni oli juuri sytyttämässä tallipihalla jätkänkynttilää, joka näytti mahtavalta pimeässä illassa. - Tiesitkö Lucy, että talvi on tulossa pian, jutustelin sille. - Talvella on mielestäni tosi hauskaa. Voi tehdä lumienkeleitä ja lumi on ihana asia. Punaiset posket ja lämpimä kaakao satulahuoneessa, minä unelmoin ja tukeuduin yhä vahvemmin Lucyyn.

Hetken kuluttua harjasin tamman läpi huolellisin vedoin, aivan kun olisin valmistellut sen talvipuulle. Se nuokkui käytävällä ja pörähteli aina välillä tyytyväisenä oloonsa. Pian se hätkähti hereille horroksestaan, kun talliin pyrähti Henni. - Moikka, sä ootkin täällä! Ihmettelinkin, kenen jopo tuossa tallipihalla lojui. Siirsin sitä vähän jätkänkynttilän tieltä ja muuten, sitä saa käydä ihailemassa. Siis jätkänkynttilääni. Se on melko upea tuolla pimeässä, nainen touhotti ja viittoi käsillään ulos. Lucy nukkui taas. Naurahdin tamman lempeydelle ja sille suloiselle eleelle, kun se vietti torkkujaan betonilattialla neljällä jalalla. Suutelin sen turpaa.
Rauhallinen hetki rikkoutui, kun nostin ensimmäisen kavion. Tamma luimi ja painoi painollaan vastaan päälleni. - Lucy, ole kunnolla! ärähdin hikisenä. - Et jaksaisi nyt..

Pian kuitenkin kaikki neljä kaviota oli tarkastettuna ja puhdistettuna. Talutin Lucyn karsinaan ja hyväilin sitä siellä hetken. - Voi että, kun kaverit - ja Cecilia - saisi kokee tän. Tollasen hevosen läsnäolon. Tollasen upean. Tommosen.. no, hätkähdyttävän rennon ja hupsun. Luulin aluksi, etten pärjäisi sinulle ja että olin valinnut hoitohevosekseni tamman, josta en pitäisikään. Toisin kävi. Rakastan sinu enemmän kuin.. No, sunnuntai-iltoja perheen parissa, jutustelin sille lempeästi ja mahdollisimman rennosti. - No, joka tapaukses mun on nyt mentävä, kello on jo paljon ja saat kohta iltaruokas. Moikka mun murunen, tai siis pulla, naurahdin ja painoin lämpimän suukon sen poskelle. Ulkona polkaisin joponromuni matkaan, tosin hetken ihastelin jätkänkynttilää joka sai aikaan mahtavia liekkejä pimeään.

Cindy & Lucy <3