Coralille hoitaja

[Henni]

Palominotamma Coral tarvitsee hoitajaa. Ilmoittaudu tähän topiciin, jos Coral on mieleisesi!

[Ethereal]

Haluaisin hakea hoitajaksi Coralille.

Olen aloittelemassa virtuaalitalleissa pelaamista , joten saatan tarvita hiukan avustusta.

[Henni]

Rekisteröidy ihmeessä foorumille! Sitten kirjoita tähän topiciin hakemus (jossa kerrot IRL- ja URL-kokemuksestasi ja vähän esittelet itseäsi) ja jään miettimään asiaa. (: Muitakin hakijoita saattaa myös tulla.

[Pinja]

Heipsan.
Eli paikkaa hakisin. Ihastuin heti Coraliin, kun katsoin sivuja ensimmäistä kertaa. Luulempa, että tamma piristäisi arkeani jokaisella hoitokerralla.
IRL elämässä harrastan ratsastusta säännöllisesti kerran viikossa. URL elämässä olen hoitanut parilla tallilla ja omistampa itsekkin pari hevosta.

Kirjoitusnäyttöä:
3.5.09 Maastoilua

Karri näytti pirteältä, kun talutin sitä tarhaan. Se veti aivan hirveästi tarhoille päin. Lopulta se saisi haluamansa. Nimittäin juosta vapaana, kuitenkin aitojen sisällä. Avasin portin ja talutin Karrin tarhaan. Lähdin tarhasta. Jäin hetkeksi katselemaan Karrin juoksentelua ennen kuin lähdin talliin. Kiipesin yläkertaan jossa Karo ja Henni keskustelivat kahdestaan.

-Hei, sanoin heille ja he kääntyivät katsomaan.
-Ai moi, Henni sanoi ja jatkoi keskusteluaan Karon kanssa.
-Terve, Karo sanoi nopeasti ja kuunteli mitä Henni seposti.
Kävelin heidän luokseen ja liityin tyttöjen seuraan.

-Ajattelin mennä Armilla ratsastamaan, Karo kertoi.
-Menisin sillä maastoon, hän jatkoi.
-Voinko tulla mukaan? kysyin tytöltä.
-Ja määkin voisin tulla mukaan. Taluttaisin Vikkeä, Henni sanoi.
-Voitte te tulla. Sanotaan kuiteski Veronicalle, ettei hän ala ihmettelemään missä Armi, Karri ja Vikke on, Karo sanoi ja lähdimme heti kaikki kolme etsimään Verttiä.
-Mennäänkö ilman satulaa? kysyin Karolta.
-Voitaishan me mennäkki. Ei tartte alkaa laittelee niitä satuloita, Karo sanoi ja hymyili.
-Mä sit oottelen teitä tallipihalla, kun teiän täytyy laittaa vielä ne suitset, Henni ilmoitteli perässämme. Veronica oli tavallisesti toimistossaan.

-Mitä saisi olla, tytöt? Vertti kysyi katsoen meihin, ennen kuin purskahti nauruun.
-Mikä noin naurattaa, Henni kysyi katsoen Veronicaa kummissaan. Oikeastaan me kaikki katsoimme.
-Naurattaa vain ihan sikana, tyttö sai sanottua naurunsa lomasta.
-Me lähetään maastoon, Karo sanoi ja jatkoi nopeasti.
-Henni taluttaa Vikkeä, Pinja ratsastaa Karrilla ja mä ratsastan Armilla. Teemme lyhyen lenkin, tyttö lopetti ja Verttikin lopetti vihdoin nauramisensa.
-Okei, hän sanoi ja purskahti uudelleen nauruun.
-Älä vaan tukehu, Henni naurahti pienesti Veronicalle.
Lähdimme toimistosta ja kuulimme ovenkin takaa, kun Vertti nauroi.

-No mä meen hakeen sen yhen tarhasta. Tuutteko kattoo, ku koitan saada sen kiinni? kysyin ja käännyin jo tarhoille päin.
-Mä voin ainaki tulla, Henni sanoi ja katsoi kysyvästi Karoa.
-No voin määki tulla, Karo sanoi ja lähdimme kolmistaan Karrin tarhoille päin.

Avasin riimunnarusta solmun, jolla se oli kiinnitetty tarhan aitaan. Karri katsahti minuun. Seisoin vain paikallani. Karri lähti kävelemään minua kohti. Se lähti aivan tarhan perältä. Karri nosti ravin.

-Sehän on ihan kiltti, Karo huusi tarhan aidan luota. Samassa Karri nosti laukan ja laukkasi minua päin. Karri ei pysähtynyt vaan jatkoi laukkaansa. Suljin jo silmäni. Avatessani ne Karri seisoi aivan edessäni. Se oli pysähtynyt eteeni. Kohotin käteni ottaakseni kiinni riimusta, mutta Karri heitti päänsä ylös.

-Soo, Karri, koitin rauhoitella Karria, mutta turhaan. Tämä vain nosteli päätänsä. Vihdoin sain otteen riimusta ja kiinntin riimunnarun.

-Saithan sä sen kiinni, Henni naurahti ja lähdimme neljästään kulkemaan talliin. Talutin Karrin karsinaansa, Viken viereen, jonka karsinaan Henni kääntyi. Karo käveli puolestaan Armin karsinan luokse. Me kaikki aloimme harjaamaan hoitsujamme. Karri näytteli hampaitaan, mutta ei näikkäissyt. Harjasin Karrin huolellisesti ja tarkastin kaviot. Poika oli ollut todella ihana hoidettava, joten kehuin sitä. Kävin hakemassa Karrin suitset. Näin Hennin taluttavan Vikkeä tallipihalle ja Karo tuli hakemaan suitsia.

-Henni saa alkaa punttamaan meidät sitten selkään, Karo sanoi ja otti Armin suitsia.
-Mut ainaki, mutta sua ei ehkä tartte, ku se Armi on niin pieni, sanoin ja hymyilin. Lähdimme molemmat hoitsujemme karsinoille. Karri ei aluksi ottanut kuolaimia vastaan. Laitoin sormeni hammas lomaan, jolloin Karri otti kuolaimet vastaan. Kehuin poikaa ja otin ohjat kaulalta.

-Mennäänpä sitten, sanoin pojalle ja maiskautin kevyesti. Lähdin taluttamaan Karria ulos. Karokin talutti Armia ulos karsinasta ja lähdin heidän peräänsä. Henni odotteli jo pihalla. Karo kiipesi nopeasti Armin selkään. Minä taas vähän aikaa mietin miten pääsisin selkään.

-Mä en ala sua punttaamaan, Henni pudisteli päätään kysyttyäni voisiko hän puntata mut.
-Ota toi tuoli, hän lisäsi ja ojensi minulle tuolia. Nappasin tuolin hänen kädestään ja kapusin Karrin selkään. Vähän aikaa piti hyppiä tuolilla ennen kuin pääsin selkään.

-Mennään tolle polulle, Karo sanoi ja osoitti yhtä polkua.
-Mä oon menny siellä Armilla. Se on lyhyt ja hyvä polku, Karo jatkoi. Minä ja Henni nyökkäsimme. Lähdimme seuraavassa järjestyksessä Karri, Armi ja viimeisenä Henni taluttaen Vikkeä. Päätimme järjestyksen noin, koska Karri on aina johtohevosena maastossa ja Henni talutti Vikkeä. Kävelimme parisen minuuttia. Sää oli ihanan lämmin ja aurinkoinen. Makasin Karrin kaulalla. Suoristin kuitenkin selkäni kun otimme ravin. Henni sai vähän kommennella Vikkeä, mutta sai Viken ravaamaan. Armi lähti heti raviin ensimmäisillä pohkeilla. Ainakin Karo sanoi niin ja pakkohan sitä on uskoa. Karri lähti muutaman pohkeen jälkeen. Taputelin Karria paljon. Olin aivan ajatuksissani. Kunnes Karo toivotti minut taas maan pinnalle.

-Tosta risteyksestä käännyt vasemmalle! hän huusi ja näin edessäni risteyksen.
-Okei, sanoin ja olin jo valmis kääntämään.
-Vikke on ihan hullu! Henni huuteli perältä ja pysähdyimme Karon kanssa katsomaan taaksepäin. Vikke pukitteli ja nousi pystyyn vuorottelen. Kohta Vikke kuitenkin lopetti ja jatkoimme matkaamme. Polku oli osittain vielä lumessa ja Henni valitti, että hänen ratsastus kenkiinsä tulee tulee lunta. Karo ja minä emme välittäneet vaan jatkoimme ravia.

-Hei oikeesti... Lääh puuh.. Käveltäiskö? Henni läähätti ja hiljensimme käyntiin. Taputin Karria ja makasin sen kaulalla taas kerran. Luotin täysin Karriin. Luotin siihen, että se ei ala pukittelemaan. Kiedoin käteni Karrin kaulan ympärille. Olin omissa maailmoissani. Tällä kertaa Henni tovotti minut maan pinnalle.

-Vikke on taas kerran ihan hullu! hän huusi pidellen riimunnarusta. Pysähdyin heti ja Karokin pysähtyi.
-Onneksi ei ole enää pitkä matka tallille, Karo sanoi ja lähdimme taas liikkelle, kun Vikke oli lopettanut pukittelemasta. Totta tosiaan talli näkyi jo. Ohjasimme ratsumme tallipihaan ja laskeuduimme selästä. Taputin Karria ja talutin sen talliin. Availin suitsien remmejä auki. Karri hötkyili karsinassa. Harjasin vielä Karrin nopeasti ja tarkistin kaviot.

Lähdimme minä, Karo ja Henni kohti yläkertaa. Nauroimme vieläkin Vertin naurukohtaukselle ja juttelimme hoitsuitsamme ja omista hepoistamme ja Henni kertoi myös Aattesta.


Ja kuvanäyttöä:
i39.tinypic.com/2dwf3g7.png

Nii ja olen 12-vuotias ja 162 senttiä pitkä. Nyt jään pähkäilemään yhtä juttua, kuka pääsee Coralin hoitajaksi. Toivon toki, että Coral saa mukavan hoitajan.

[Henni]

Hm, muita ehdokkaita ei näytä tulevan, joten Pinja pääsköön Coralin hoitajaksi. (: Ilmoitan heti, kun olette mielestäni tutustuneet tarpeeksi ja saat alkaa ratsastamaan!